Blogi

JOS LAPSILLA OLISI VALTA, MILLAINEN MAAILMA OLISI?10.10.2016 17:54

Olen usein miettinyt, millaiselta maailma näyttää lapsen silmin. Ovatko omat lapsuuteni muistot todellisia, ovatko ne värittyneitä vaiko molempia? Tutkimuksethan kertovat, että muistomme ovat hyvin henkilökohtaisia ja saattavat olla samasta tilanteesta saman perheen sisälläkin kaukana toisistaan.

Oma muistikuvani aikuisten hallitsemasta maailmasta ei ollut erityisen turvallinen, ei ainakaan oman perheeni ulkopuolella. Oli kaikenlaisia vaaroja: namusetiä, ufoja, ydinsota, Idi Amin, Vietnamin sota, merikotkien kohtalo, luonnon saastuminen, karmeat hylkeenmetsästyspätkät telkkarissa - sain aikuisena nähdä dokumentissa, että ne olivat osa Brigitte Bardotin kampanjaa hylkeenpyyntiä vastaan; Musta aukko, salametsästäjät jotka tappoivat rakkaan Elsa-leijonan, sen vapaana syntyneen - niin siis muistan jne jne. Aika synkkää. Enkä ollut edes mitenkään vakava lapsi, pohdiskelija kylläkin.

Mutta oli jotain ihanaakin! Kaarle Kustaan ja Silvian häät, aah eläviä prinsessoja! Juhannuskirkon saamen puvut, Disneyland - ikuinen ja edelleen toteutumaton haave, mielenkiintoiset keskustelut joihin sai lapsena osallistua tai ainakin kuunnella, äitini iltasadut jotka olivat minulle kuin oma yksityinen teatteriesitys -rakastin niitä!; baletti, loputtomat villivarsakesät, missikisat, ABBA, Tretjak - mystinen maalivahti, cowboyt, vuorikiipeilijät, astronautit, tähtitiede jne jne.

Maailma oli kaiken kaikkiaan silloin mustavalkoinen kuten telkkarikin. Nyt sävyjä on loputtomasti ja ymmärrys venyvä käsite. Oliko silloin helpompaa? Ei. Vain erilaista.

Halusin joka tapauksessa ottaa otsikon aiheesta selvää, joten istutin neljä 8-13-vuotiasta lasta pöydän ääreen ja kysyin, millainen maailma olisi jos heillä olisi valta määrätä?

Tässä on lyhyesti keskustelun tulos:

- maailma olisi sellainen, ettei olisi mitään pahaa: sotia, nälänhätää, kiusaamista

- kaikki saisivat päättää kaikesta - äänioikeus olisi vauvasta vaariin

- maailma jaettaisiin kahtia: toinen puoli annettaisiin lapsille ja toinen aikuisille ja kummatkin saisivat tehdä mitä haluaisivat

- diktaattorit ovat "päin honkia"

- ydinaseet otettaisiin kokonaan pois

- ydinvoimat pois: tilalle uusiutuva energia

- säästetään luontoa ja satsataan kierrätykseen

- kaatopaikkajäte kokonaan pois

- sademetsiä ei kaadeta

- kaikilla olisi puhdasta juomavettä

- Trump ei presidentiksi!

- Putin pois vallasta!

- ei roskata

- sähköautot nykyisten tilalle

- eläimiä suojellaan vielä enemmän: ei salametsästystä

- karjatalous on OK: eläimille tulee kuitenkin järjestää nykyistä paremmat elinolot ja valvoa sitä

- ei slummeja

-  vaihtotalous rahatalouden tilalle

- kaikilla olisi kaikkea saman verran: ei olisi köyhyyttä

- ei valmisteta miljoonia maksavia luksusautoja

- eläimille äänioikeus: pitää  tutkia, miten tulkita eläimiä eli ymmärtää niitä

Ensimmäiseksi: W A U !!!!!  MITEN FIKSUJA LAPSIA!!!

Ei tarvitse ainakaan pelätä tulevaa sen kannalta etteivätkö nämä "nykynuoret" ajattelisi ja pohtisi asioita ja VÄLITTÄISI! Kymmenen pistettä ja papukaijanmerkki heille.

Toiseksi: A P U A !!!

Miten näyttääkin olevan niin, että moni asia, joka huolettaa tämän päivän lasta, tuntuu olevan hyvin samankaltainen kuin ne asiat, jotka huolettivat minua omassa lapsuudessani ja nuoruudessani 1970-80-luvuilla? MITEN IHMEESSÄ ON MAHDOLLISTA, ETTEMME ME OLE TÄMÄN PAREMPAAN KYENNEET?! Kyllä hävettää. Varsinkin ns. ahneen sukupolven puolesta millaiseen jamaan tämä maailma on saatettu. Ja tämän sotkunko me sitten ojennamme lapsillemme hymy huulillamme? EI.

Joka hetki on uusi. Joka hetki on uusi mahdollisuus. Uusi mahdollisuus muuttaa ajatteluaan. Uusi mahdollisuus kohdata itsensä ja toinen ystävällisyydellä ja välittämisellä. Uusi mahdollisuus suojata sitä kaikkein haurainta eli lasta ja lapsuutta. Suojella luontoa. Suojella ja varjella ihmisyyttä.

Ihmisellä on valtaa yli muiden. On meidän jokaisen vastuulla miten sitä valtaa käytetään. Viisauden saavuttaa vain elämällä. Viisas käyttää elämäänsä ja omia virheitään lähtökohtina paremmalle huomiselle. Viisas muuttaa käytöstään. Hölmö jatkaa samoilla urilla sinne viimeiseen lootaan asti. Muuta ajattelusi, muuta maailma.

 


Kommentoi (0 kommenttia)

Error error!26.5.2016 10:56

Olin OLLAAN KAVEREITA!™-menetelmän tuokiossa aikamoisen hajamielinen ja vähän höpsöllä tuulellla. Mikä tietysti heijastuu heti lapsiin. Joka tapauksessa sanoin lapsille, kun kerran pilottivaiheemme viimeisiä kertoja mennään, että nyt ollaan harjoiteltu koko vuosi ja että tänään olen vähän kärsimätön, joten toivon, että osaatte nyt rauhoittua paikallenne ja kuunnella kun puhun. Yksi lapsista kysyi sitten, että mitä se kärsimättömyys tarkoittaa?

Mietin hetken ja vastasin, ettei silloin ole oikein pinnaa odottaa ja hermostuu helposti. Eräs lapsi totesi siihen, että: "Mun äiti hermostuu muhun niinku alle minuutissa!" Ajattelin tietysti syyllisenä itseäni ja sitä, että minuutti kuulostaa joskus TOOOOSI pitkältä ajalta itseeni verrattuna omaa jälkikasvuani ajatellen, lapsiparka. Tunsin syvää sympatiaa kyseisen lapsen äitiä kohtaan. Ajattelin nopeasti, että nyt on ns. tuhannen taalan paikka selvittää näille mahtaville lapsille meidän aikuisten usein sekavaa päätä ja maailmaa.

Kerroin vertauksen, jonka siinä sitten äkkiä kehitin. Vertaus oli suunnilleen seuraavanlainen:

Kysyin lapsilta: "Tiedättekö te, mikä on kauppalista?" Lapset vastasivat "JOO" tai nyökyttelivät. Jatkoin käsilläni näyttäen: "Okei. Tässä on sellanen aika tavallinen kauppalista." Näytin sellaista 8 cm pituista sormiväliä. "Ja joskus meidän aikuisten päässä on näiiiiin pitkä kauppalista asioita joita pitää hoitaa." Näytin noin metrin mittaista matkaa. "Ja aatelkaa, jos teidän täytyis mennä kauppaan hakeen ja hoitaan vaikka 500 tavaraa yhdellä kertaa sinne ostoskärryihin, niin se tuntuis kyllä aika raskaalta ja siihen hermostuis." Seuraa myöntäviä äännähdyksiä sekä nyökytyksiä.

"No, usein kun me aikuiset ollaan kärsimättämiä ja hermostutaan teihin lapsiin, niin se syy on siinä hirveen pitkässä kauppalistassa, joka on meidän päässä ja meillä on ne miljoona asiaa hoidettavina ja se väsyttää ja sitten hermostuttaa. Ettei me tahallaan sitä tehdä, mutta että joskus vaan väsyy. Että näin se voi olla sunkin äidillä."

Kyseinen lapsi nyökytti hartaasti päätään ja oli tyytyväisen näköinen. Ei ehkä paras mahdollinen älynväläys minulta, mutta jos siitä oli lapsille jotain vihjettä aikuisten käyttäytymisestä ja sen syistä, niin ok.

Lapset tietävät, että puhun aina omasta päästäni tietokoneen kovalevynä, joka on välillä niin täynnä, että pitäisi saada piuha, jolla sen voisi purkaa tietokoneeseen tai johonkin suurempaan kovalevyyn. Sen vuoksi otsikkona on Error Error! Usein päässäni nimittäin tuntuu vallitsevan Total Fatal Compact Error -tila!

No, sitä kyberkytköstä ja päähän työnnettäviä muistitikkuja odotellessa opettelen kärsivällisyyttä ja varsinkin sitä, että se on hyve!

- huokaus -


Kommentoi (0 kommenttia)

Lapsen oikeudet - aikuisen vastuulla13.5.2016 09:19

Mitä konkreettista minulle jäi käteen kouluajastani? YK, Unicef ja Lapsen oikeuksien julistus. YK:n merkitys vaihtelee, mutta itselleni se merkitsee edelleen rauhantyötä ja solidaarisuutta sekä lasten, naisten, vanhusten ja heikommassa asemassa olevien puolestapuhujaa. En tiedä olisivatko opettajani tyytyväisiä kuullessaan vuosikausien puurtamisensa tulosten olevan näin "laihoja", mutta toisaalta taas arvomaailmani on mielestäni kohdallaan. Kiitos erityisesti lukion historian ja yhteiskuntaopin sekä uskonnon opettajilleni, joista varsinkin uskonnon tunneilla käytiin hienoja arvokeskusteluja!

Sopimus lapsen oikeuksista. YK:n yleiskokouksessa vuonna 1989 hyväksyttiin yleissopimus lapsen oikeuksista. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1991, mikä tarkoittaa sitä, että Suomen lakien ja toiminnan tulee olla sopimusta vastaavia. Se siis sitoo valtiota juridisesti.

Kyseisen sopimuksen takavaikuttajana on toiminut myös Lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959; se taas ei sitonut valtioita juridisesti. Lapsen oikeuksien julistus vavahdutti nuorta mieltäni, kun sen kävimme koulussa läpi. 1970-luvulla, jolloin elin lapsuuttani ja ala-asteikääni, ei paljon kiinnitetty huomiota kiusaamiseen tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan. Lapset kasvoivat pitkälti keskenään omien lakiensa sanelemina. Siksi kun kuulin julistuksesta ja sen sisällöstä, olin hämmästynyt ja ymmälläni. Kuka puolustaa lasta kun kerran siitä on olemassa julistuskin? Miksi aikuiset ovat kaikkivaltiaita karjuvia punanaamoja? Esimerkiksi punk ei liikkeenä syntynyt tyhjästä, vaan sille oli olemassa jopa tarve.

Myös OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmä nojaa ajatusmaailmansa julistukseen. Ei niinkään tietoisesti, vaan siellä taustalla, aivojeni mutkissa ja kaarteissa oleviin toiveisiin ja uskoon paremmasta tulevaisuudesta sekä periaatteeseen ARVOKKAASTA LAPSUUDESTA.

Miksi vanha viisaus "Lapsissa on tulevaisuus" on nykyään työnnetty päättäjien taholta taka-alalle? 1980-luvulla, kun olin teini - varma merkki keski-ikäisyydestä - edellä mainittu lause oli hyvinkin suosittu jos jonkin puolueen retoriikassa. Oikeasti: LAPSET OVAT TULEVAISUUS!

Hyvät poliitikot, millaisen vanhuuden haluatte itsellenne? Nykyään paras tapa saada joku ymmärtämään jotain, tuntuu olevan kysymyksen kohdistaminen henkilökohtaiseksi, koska oma etu tuntuu olevan etusijalla. Ei heikoimpien ja suojattomimpien, kuten lasten. Kun kerran säästötoimenne kohdistuvat lapsiin ja lapsiperheisiin, miten luulette, että näitä nykyisiä pieniämme kiinnostaisi huolehtia sitten teidän vanhuudestane, kun sen aika koittaa?

Yhteiskunta, joka kääntää selkänsä lapsille, ei ole sivistysvaltio. Onneksi Suomessa on valveutuneita ja aikaansa seuraavia ihmisiä, jotka välittävät. Ja pysyvät äänessä. Onneksi on monia järjestöjä ja Harjulan Setlementti ry:n kaltaisia toimijoita, jotka tekevät hartiavoimin töitä paremman huomisen puolesta.

Valopilkun katon alla toimiva OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmä tekee töitä sen eteen, että päiväkotilasten olisi turvallista ja hyvä olla päivänsä hoidossa. Menetelmä ehkäisee niitä asioita, jotka lapsen kannalta ovat pelottavia; kiusaamista ja kaveritta jäämistä. OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmä on vasta alkumatkallaan ja sillä on mahdollisuuksia kehittyä aina vain paremmaksi. Toivomme sydämestämme, että sille se mahdollisuus suotaisiin.

Ei itsekkäistä syistä, vaan niistä konkreettista, joita olemme jo saavuttaneet: lasten ryhmien yhteishenki on parantanut, keskinäinen auttamisenhalu ja auttaminen ovat lisääntyneet, lasten solidaarisuus on lisääntynyt, tunnetaidot ovat kehittyneet, lapset ovat vapautuneet ja tietoisuus omasta itsestään on lisääntynyt. Edellä mainitut asiat ovat tulleet ilmi Lounaan ja Niemen päiväkotien henkilökuntien kanssa käymissäni keskusteluissa. OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmä siis toimii ja tehoaa.

Jos ja kun arvostat ja kunnioitat itseäsi, arvostat ja kunnioitat myös toista. Tämä on johtoajatus OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmässä, sen perusta. Vain siten voidaan kiusaamisen ruma rikkaruoho kitkeä kokonaan.

Mutta Lapsen oikeuksien julistukseen. Upea ja kaunis. Jalo ja hieno. Oma lapseni oli yllättynyt, että sellainen on olemassa ja eritysesti sen sisällöstä, kun käsittelin sitä hänen kanssaan hänen ollessaan ensimmäisellä luokalla koulussa. Historia toistaa itseään?!

Julistetaan me aikuiset pientemme oikeuksia! Nehän ovat meidän vastuullamme. Vastuu, joka on painava, mutta jonka kantaa kuitenkin ihan mielellään. Onhan kyseessä omat rakkaat lapsemme, meillä ja muualla.

 


Kommentoi (0 kommenttia)

Taide -kaikkien oikeus!4.5.2016 12:58

Vastustan kaikkea taiteeseen, sen tekemiseen ja kokemiseen liitettävää ja liitttyvää elitismiä. Taide kuuluu kaikille, on kaikkien perusoikeus. Kuka ja mitkä tahot määrittävät mikä on  taidetta? Kenelle kuuluu se valta? Onko se annettu vai otettu? 

Luovuus ei ole nerojen ominaisuus. Luovuus on jokapäiväisiä valintoja vaikka sen jauhelihapaketin tai marinoitujen broilerinsuikaleiden välillä. Luovuutta on yhtä monenlaista kuin meitä ihmisiäkin. Ilman luovuutta ei ihminen olisi keksinyt käyttää tulta hyväkseen tai sitä kuuluisaa pyörää. Uteliaisuus ja luovuus kulkevat käsi kädessä taidetta tehdessämme. Uteliaisuus saa meidät kurkistamaan mitä löytyy tuon kadunkulman, tien mutkan, mäen toiselta puolen. Uteliaisuus saa meidät heittäytymään omiin maailmoihimme ja luomaan jotain, joka aukenee itselle ja kaikille muille sen havaitseville erilaisena. Juuri se on minulle ja minusta se taiteen juju, joka pitää sen elävänä ja kiinnostavana. Taide olemme me. Onko tämä kerettiläistä ajattelua, instituutioita kyseenalaistavaa? Jos on, niin hyvä!

Kerron käytännön esimerkin OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmän tuokiosta:

Jean Sibeliuksen päivänä 8.12.2015 kerroin lapsille kansallissäveltäjästämme muutamia pääasioita, näytin kuvia netistä ja juttelimme hänestä. Päätin soittaa heille Sibeliuksen sävellyksistä "lempibiisini" lapsena, joka on Karelia-sarjan Intermezzo. Koska minulla ei ole sitä cd:llä, soitin sen Youtubesta älypuhelimeni kaiuttimesta. Kyseinen biisihän on menevä ja jammaava, joten eräs ryhmän pojista alkoi keikkua ja hytkyä paikallaan lattialla ja sanoi: "Tää on tosi hyvä!". Poika intoutui aina vain lisää. Hän sai muutkin liikkumaan ja lopuksi lapset nousivat ylös ja alkoivat laukata sikin sokin tilassa Intermezzon tahtiin. Tämä kaikki tapahtui täysin spontaanisti ilman johdatteluani. "Biisin" loputtua lapset istuivat takaisin lattialle ja kertoivat innokkaina tuntojaan, jotka olivat: "Tosi hyvä!" "Tosi kiva!" "Hauska!" "Iloinen!". Kiitin lapsia vuolaasti heidän antamastaan hienosta kokemuksesta ja jatkoimme sitten muina miehinä päivän aiheeseen. Sanoja "klassinen musiikki" ei mainittu missään vaiheessa.

Mitä tästä opimme? Koetaan ja annetaan tapahtua. Ei lokeroida, ei leimata. Ei mitään, ei ketään. Eletään! 

 


Kommentoi (1 kommenttia)

Mitä OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmä on?28.4.2016 09:54

OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmä keskittyy lapsen itsetunnon myönteisen kehittymisen kautta kiusaamisen ennaltaehkäisyyn sitä sen kummemmin kuitenkaan korostamatta. Iloinen yhdessä puuhaaminen sekä oman itsen toimiminen ryhmässä omana yksilönään auttaa lasta luomaan myönteisiä kokemuksia itsestään ja muista. Siten itsen ja toisen kunnioittaminen syntyy kuin itsestään ilman sormella osoittelua tai varsinkaan ilman sormella heristelyä.

Taide ja luovuus, mielikuvituksen lennon ja lapsuuden vaaliminen ovat OLLAAN KAVEREITA!™ -menetelmän peruskalliota. Myös motoristen taitojen kehittyminen luovan liikunnan ja erilaisten liikuntaleikkien kautta tapahtuu huomaamatta ja ohjaajan luottamuksen osoittamisen ja kannustuksen kautta.

Lapset saavat kokea omat tunteensa ja tulla sen hetkisessä vireystilassaan mukaan toimintaan ja jos ei halua tulla, on sekin ollut ok. Olemme menneet yhdessä läpi tunteiden tuiskun ja selvinneet siitä ihan kunnialla. Toivon, että kaikki tuokioihin osallistuneet lapset ovat kokeneet tulleensa nähdyiksi ja kuulluiksi omina itsenään. Toivon myös, että he ovat kokeneet tulleensa ymmärretyiksi, joskin täytyy todeta, että välillä on tehnyt tiukkaa, mutta kun olen yrittänyt heittää aikuisen ajattelun nurkkaan, olen päässyt ehkä hiukan jyvälle. Ja sitä parempi minulle, mitä tiukemmin olen joutunut ponnistelemaan. Ylimielisyyteen meillä aikuisilla lasten suhteen, eikä minkään muunkaan, ole todellakaan varaa. Oppia ikä kaikki, kuten mainio kansanviisautemme toteaa.

Muistellaan, mitä toivoimme, että olisimme itse lapsina aikuisilta saaneet ja annetaan me nyt se kaikki hyvä, nimenomaan henkinen, omille lapsillemme sekä haleja että huomiota!!


Kommentoi (0 kommenttia)

Lisää kirjoituksia