Kiusaamiseen liittyvä materiaali

Ratsastusterapiasta apua masentuneelle

Helsingin Sanomat (24.10.2011) käsittelee masennuksen hoitoa ratsastusterapian avulla. Hevonen toimii lääkkeettömänä terapeuttina kokeneen ratsastusterapeutin avustamana. Ratsastusterapiaa on käytetty Suomessa kaksikymmentä vuotta, ja sen avulla on hoidettu CP-vammaisia, MS-potilaita sekä kroonisista kivuista, masennuksesta, oppimishäiriöistä ja päihdeongelmista kärsiviä.

Nuorten uupumus on vakava uhka

Helsingin Sanomat 21.8.2012 käsittelee Opetushallituksen uuden raportin tuloksia nuorten uupumuksesta. Raportti osoittaa, että suomalaiset nuoret ovat muiden maiden nuoria kuormittuneempia, eivätkä viihdy koulussa. Nuoruudessa tapahtuu paljon muutoksia, mutta näyttää siltä, että suomalainen koulu vastaa näihin muuttuviin tarpeisiin huonosti. Menestyksen tavoittelu uuvuttaa erityisesti tyttöjä. Raportin mukaan uupuneet näyttävät kaveripiirissä vahvistavan toistensa uupumista.

Kiusattu voi piilottaa piinansa

Oman lapsen kiusaaminen kulussa tai muualla saattaa pahimmillaan jäädä huomaamatta vanhemmiltakin, kertoo Porvoon Sanomat 17.10.2012. Kiusaamisesta ei välttämättä vieläkään uskalleta puhua avoimesti ja oikeilla sanoilla. Kiusaaminen on myös yksi merkittävä tekijä nuorten syrjäytymiselle.

Nuorten heikentynyt turvaverkosto syynä väkivaltaan

Turun Sanomat (19.8.2011) käsittelee nuorten tekemien surmatöiden syitä ja toteaa päällimmäisen syyn olevan heikentyneessä turvaverkostossa. Jos nuoren turvaverkosto puuttuu, silloin hän herkästi lähtee korjaamaan yhteiskunnallisia asioita omin keinoin. Seurauksena voivat olla traagiset veriteot. Artikkelissa todetaan että yhteiskuntajärjestelmän on tuettavava syrjäytyneitä lapsi- ja nuorisoryhmiä.

Jotta kukaan ei jäisi yksin

yhteishyvä (no:9/2011) pohtii sitä, voiko kiusaamista saada koskaan loppumaan kokonaan. Artikkelissa kiusaamista pohditaan tukioppilastoiminnan kautta. Todetaan että, jos kaikki osallistuvat kiusaamisen lopettamiseen, se voisi jopa olla mahdollista.

Piilokiusaamisen tunnistaminen

yhteishyvä (no:2/2005) käsittelee hiljaista tai piilokiusaamista. Sen tunnistaa merkitsevistä katseista, ilmeistä ja eleistä, huokailusta, tuijottamisesta, selän kääntämisestä ja yksinäisyyteen eristämisestä. Hiljainen kiusaaminen murentaa lapsen psyykkistä hyvinvointia hitaasti ja huomaamatta.

Yhä liian harva hakee apua

ess.fi (9.6.2012) kertoo Lahden keskustassa järjestetystä tapahtumasta, jossa kymmenen apua tarjoavaa järjestöä esittelivät toimintaansa. Järjestöjen mukaan avun vastaanottamisen kynnys on korkea. Apua ongelmiin haetaan usein liian myöhään.

Herätys vanhemmat!

Iltasanomat (22.9.2011) käsittelee menehtyneen huippujuristin näkemyksiä Suomen rikoskulttuurista, jonka hän tunsi erittäin hyvin. Aarno Arvela ei hyväksynyt Suomen roolia läntisen Euroopan väkivaltaisimpana maana vaan halusi herättää kasvattajat ymmärtämään, että 15-vuotiaalle on myöhäistä opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. Hänen mukaansa pahantekijä voi yhtä huonosti kuin uhrikin ja taustalla voi olla paljon syrjäytymistä.

Terapiahevonen tuntee ihmisen traumat

Satakunnan Viikko (19.4.2012) käsittelee artikkelissaan ratsastusterapeutin työtä ja ratsastusterapian tuloksia, jotka näkyvät selkeästi esimerkiksi ADHD:sta kärsivillä lapsilla ja nuorilla. Hevonen hyväksyy ihmisen omana itsenään, eikä sen kanssa ole pelkoa tulla kiusatuksi, petetyksi tai hylätyksi.

Koulurauhaa rakennetaan leikkimällä

Uusi Lahti (18.4.2012) kirjoittaa, että kiusaaminen on asia, jonka kanssa joka koulussa joudutaan tekemään paljon töitä. Kasakkamäen koulussa oppilaita kannustetaan ideoimaan keinoja kouluviihtyvyyden lisäämiseksi.

Vanhempainliitossa ei uskota valvontakameroiden ja metallinpaljastimien olevan ratkaisu turvattomuuden tunteeseen

Iltalehden artikkelissa (3.4.2012) Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila toteaa, että turvavälineet ovat heikko lääke ja vieläpä väärään tautiin. Turvatekniikan sijaan koulujen yhteisöllisyyttä tulisi voimistaa ja kouluihin tulisi palauttaa omat vakinaiset talonmiehet.

Kiitos opettaja!

Helsingin Sanomien artikkelissa (30.5.2011) kolme aikuista muistelee opettajia, jotka ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Myös opettajat muistavat yhä oppilaansa.

MLL:n mukaan nuorten on vaikeaa luottaa ammattiauttajiin

Iltalehden artikkeli (14.3.2012). Nuoret kertovat pelkäävänsä asioittensa leviävän eteenpäin kouluympäristössä. Jotkut arvelevat että ammattilaiselle puhuminen johtaa siihen, että perheen tilanteeseen puututaan rajulla tavalla.

Kiusaaminen aiheuttaa muutoksia aivoissa

Iltalehden artikkeli (11.2.2006) kertoo, että kiusatuksi joutuminen ja pelkotilat aiheuttavat aivoissa pitkäaikaisia muutoksia. Tutkijat ovat todenneet, että aivojen BDNF-tasot aivojen etuosassa aktivoivat useita satoja geenejä. Kyseessä on geenit, jotka aiheuttavat ahdistuneisuutta ja syrjäänvetäytyvää käytöstä.

Yhä useampi valittaa opettajasta

ESS artikkeli (10.8.2008) käsittelee vaikeita oppilaita ja hankalia vanhempia koulun työrauhan näkökulmasta. Kyselytutkimuksen mukaan opettajiin kohdistuvat valitukset ovat reippaassa kasvussa. Vaikeat oppilaat ja hankalat vanhemmat leimataan koulun työrauhan pilaajiksi. Lahtelaiskoulujen mukaan valitusherkkyys on selkeästi kasvanut vuosien varrella.

Tyttöjen väkivaltaisuus huolettaa terapeuttia

Savon Sanomat nettiartikkelissa (23.6.2008) haastateltua psykoterapeuttia Sveinsiä pelottaa nuorten tyttöjen väkivaltainen käytös, sillä tyttöjen tekemä katuväkivalta on lisääntynyt. Hän toteaa naisten ja tyttöjen alkaneen monissa asioissa toimia miesten tavoin. He ovat ottaneet miehisen roolin myös väkivallan suhteen.

Agressio ja agressiivisuus

Vappu Viemerö käsittelee Tieteessä Tapahtuu- lehdessä (3/2006) tätä aihetta. Viemerö toteaa että agressiosta ja väkivallasta on monia jopa keskenään ristiriitaisia tutkimustuloksia ja mielipiteitä. Käyttäytyminen, joka yhden kulttuurin piirissä on hyväksyttävää, saattaa olla kiellettyä toisessa ympäristössä. Eräästä tutkimuksesta käy ilmi että koululaiset joiden aineiden aiheet sisältävät väkivaltaa, kuuluvat muita useammin koulukiusaajien ryhmään. Yksilön persoonallisuus yhdessä tilannetekijöiden kanssa vaikuttaa agressiiviseen käyttäytymiseen. Tietyt fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet yhdessä lisäävät tai vähentävät agression esiintymistä. Tunnusomaista vihaiselle ja agressiiviselle lapselle on erään tutkijan mukaan hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus. Tällaisen lapsen vanhemmilla on kriittinen ja negatiivinen asenne lasta kohtaan. Nämä vanhemmat eivät välitä ohjata lasta, hyväksyvät agressiivista käyttäytymistä ja käyttävät uhkailua, rankaisua ja väkivaltaa kasvatusmenetelmänä. On havaittu, että väkivaltaisesti käyttäytyvillä henkilöillä on runsas dopamiini- ja alhainen serotoniiniaineenvaihdunnan taso.

Tytöistä ja pojista puheen ollen

Lastentarhalehti (2006) on julkaissut artikkelin epätasa-arvosta esikouluissa. Tutkimukset todistavat, että poikia kannustetaan aikaisin ulospäin suuntautuneeseen käyttäytymiseen. Tyttöjä taas opetetaan olemaan aloillaan, pohtimaan ihmissuhteita ja olemaan toisten mieliksi. He toimivat aikuisten avustajina ja riitojen vaimentajina sekaryhmissä.Rauhalliselta vaikuttava esikoulu ei välttämättä ole tasa-arvoinen, vaan pinnan alla voi piillä jännitteitä lasten välillä.

Epätasa-arvoisessa tyttöryhmässä on yleensä tyttö, joka on eristetty ryhmän ulkopuolelle, ja joka poikkeaa jollain tavalla muista. Lisäksi kukaan aikuinen ei välitä hänestä, jolloin muut ryhmän jäsenet saavat vahvistuksen siitä että heidän asenteensa tyttöä kohtaan on hyväksyttävää. Tasa-arvokursseja vuosia Ruotsissa vetänyt Kajsa Wahlström sanoo että tytöt on opetettava esittämään mielipiteensä ja sanomaan ei, silloin heillä on paremmat valmiudet selvitä ryhmässä.

Tukiryhmä antaa vanhemmille voimia tarttua kiusaamiseen

Uusi-Lahti (31.3.2010) artikkeli käsittelee kiusattujen lasten vanhempien asemaa ja vertaistukitoimintaa. Kun vanhempia tuetaan he löytävät keinoja kohdata asiat ja tilanteet oikeilla tavoilla. Kiusaamiseen liittyy paljon häpeän tunteita, joten asian käsittely saman kokeneiden kanssa on useimmiten vapauttavaa, vaikka tarinat ovat rankkoja. Kiusaamsita tuskin voi kokonaan lopettaa, mutta sen pitkittyminen pitää estää.

Koulukiusaamsien ratkaisut aikuisten tuella

RIKU (1/2009) on meidän Valopilkkulaisten kirjoittama artikkeli. Artikkelissa peräämme avoimempaa keskustelua kiusattujen ja heidän perheidensä vaikeasta asemasta, sillä tällä hetkellä yleistä keskustelua aiheesta ei edes käydä. Vaikka yleinen asenne kiusaamiseen on tuomitseva ja nollatoleranssista puhutaan, niin kiusattujen vanhemmat viestittävät jatkuvasti sitä ettei koulussa puututa kiusaamiseen asianmukaisesti. Kiusatulle voi käydä niin, että hänestä tulee moninkertainen uhri, joka ei näe muuta mahdollisuutta kuin hiljaa alistua kohtaloonsa. Me aikuiset unohdamme helposti, että kiusaaminen syntyy ja kasvaa ryhmässä. Siksi sen ratkaiseminen vaatii koko yhteisön ja sen suhteiden tarkastelua.

Tuetko koulukiusaajaa?

Meidä Perhe (10/2008) artikkeli kertoo yhden kiusatun tarinan sekä sen, miten koko perhe sairastui kiusaamisesta. Artikkeli sisältää käytännön tietoa kiusaamisesta sekä neuvoja koulukiusaamisen lopettamiseen. Lisäksi siinä käsitellään sitä, miten viranomaiset kohtaavat kiusatun ja tämän perheen. Ongelmaksi nähdään se, etteivät kiusaajan vanhemmat useinkaan tunnusta koulukiusaamista eivätkä kykene käsittelemään lapseensa kohdistuvaa negatiivista palautetta.

Kaveritaitoja tarvitaan luokassa ja välitunnilla

Yhteishyvä (9/2005) käsittelee ekaluokkalaisten pärjäämistä kaveriporukassa sekä oman paikan löytämistä siinä. Yhteisökouluttaja Aila Juvonen opettaa vuorovaikutustaitoja ja kertoo, että sosiaalisesti täysin osaamatonta lasta hän ei ole tavannut. Artikkelissa puhutaan myös kiusaamisen ja kiusoittelun erosta. Juvonen toteaa että vanhemmat saattavat olla täysin kuuroja ja sokeita oman lapsensa heikkouksille. Artikkelin mukaansa kavereiden hankkimista voi harjoitella.