Koulukiusaaminen

Kiusaamista on aina ollut ja tulee todennäköisesti aina olemaan jossakin muodossa. Se, kuinka paljon ja minkä tyyppisenä sitä esiintyy, riippuu hyvin pitkälle siitä, miten henkilökunta suhtautuu siihen ja minkälaiseksi koulun kulttuuri muodostuu asiaan liittyen. Suurimmassa osassa kouluja toimii tänä päivänä KiVa-koulu hanke, joka on kouluikäisille tarkoitettu kiusaamista ennaltaehkäisevä toimenpideohjelma. KiVa-koulu on toimiva ennaltaehkäisevä malli silloin kun sitä käytetään tarkoituksenmukaisesti.

Kiusaamista esiintyy erilaisissa muodoissa, tytöillä ja pojilla saattaa eri tilanteissa olla erilainen tapa kiusata. Kiusaamisen muotoja on Nurmirannan ym. (2009) mukaan fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen, henkinen väkivalta, painostava vallankäyttö ja haitanteko. Smith & Sharpin (1994) määritelmän mukaan se on systemaattista vallan väärinkäyttöä. Vallan epätasapaino on tunnusomaista kiusaamiselle. Myös vainoaminen (stalking) on Häkkäsen (2008) mukaan yksi kiusaamisen muoto. Olennaista kuitenkin on, että kiusaaminen on henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja tulisi sellaisena nähdä. Kiusaamisväkivaltaan ei saisi turtua eikä sitä tule vähätellä, sillä sen seuraukset kokijalle voivat olla tuhoisat.

Tytöt käyttävät paljon hiljaista, henkistä väkivaltaa kuten ryhmästä pois sulkemista ja manipulointia oman edun saavuttamiseksi tai selän takana pahaa puhumista ja tekemistä. Pojilla on usein suorempi, avoimempi tapa kiusata. Kiusaaminen on kuitenkin aina väkivaltaa, jonka lähtökohtana on kiusaajan tarve alistaa ja saada valta-asema ryhmässä. Toisia kiusaavalla lapsella on myös käsitys, ettei kaikkia tarvitse kunnioittaa, ja oikeuttaa kiusaamisensa sen kautta.

Kiusaaminen vaikuttaa kiusatun itsetuntoon, oman arvon tunteeseen, käyttäytymiseen ja identiteetin kehittymiseen. Kiusaamista kokeva lapsi tai nuori voi muuttua silmissä. Hän ei yhtäkkiä halua mennä kouluuun, on pelokas, muuttuu hiljaiseksi, araksi ja vetäytyväksi tai aggressiiviseksi ja räjähteleväksi. Lapsen kanssa on hyvä keskustella ja yrittää selvittää tilannetta sekä sopia hänen kanssaan siitä, miten asiassa edetään. On tärkeää muistaa korostaa lapselle sitä, ettei hän ole syyllinen tilanteeseen, vaan että se liittyy rooleihin ja ryhmäpaineeseen yhteisössä.

Myös toisia kiusaavan lapsen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että toisia alistava käyttäytyminen ei jatku ja että lapsi ymmärtää ettei kiusaamalla pitkällä tähtäimellä saavuta mitään hyvää. Kiusaajan käyttäytyminen kotona ei välttämättä paljasta, että hän kiusaa. Jotkut kiusaajat kuitenkin muuttuvat kotonakin ärtyisiksi, levottomiksi tai hallitseviksi. Lapsen puheista voi esimerkiksi kuulla että hän vähättelee toista lasta tai haluaa alistaa tai satuttaa häntä. Vanhempien olisi hyvä oppia lukemaan lastansa ja kysyä lapselta päivittäin mitä hänelle kuuluu. Kiusaajakin tarvitsee tukea, rakkautta sekä apua tunteidensa ja käyttäytymisensä säätelemiseen ja käsittelemiseen. Aikuisen vastuulla on varmistaa kiusaamisen loppuminen.